Thursday, August 28, 2014

When seas will cover lands and when men will be no more





Mikäli joku teistä lukijoista sattuu joskus jossain törmäämään minuun, niin ei kannata pelästyä, kuvassa näkyvä ilme on perusilmeeni joka on kasvoillani aina keskittyessäni johonkin tai ollessani ajatuksissani, eikä se kuvasta murhanhimoa ketään kohtaan, vaikka siltä näyttääkin.

Vinkki kaikille jotka etsivät Helsingistä hyvää lounaspaikkaa: Steam Coffee Kaisaniemessä tarjoilee kaupungin parhaimmat ja jättimäisimmät salaatit.


Tiistaina kävin Helsingissä haastattelussa opiskelupaikkaa varten, mutta kaupungissa tapahtui muutakin mielenkiintoista. Ensin kävimme siskoni Nooran kanssa ruotsalaisen abstraktin maalaustaiteen edelläkävijän Hilma af Klintin näyttelyssä (28.9.2014 asti designkorttelissa sijaitsevassa Taidehallissa) ja vähän myöhemmin liityimme vanhalla ylioppilastalolla yllättävän runsaslukuiseen kiinnostuneiden joukkoon seuraamaan palestiinalaistaiteilija Khaled Jarrarin Dis-/Obey -performanssia. Jarrar on entinen Jasser Arafatin henkivartija, ja näin ollut lähellä performanssinsa takana olevaa ajatusta moraalittomien käskyjen sokeasta tottelemisesta.





Arhinmäkikin saapui paikalle performanssin siirryttyä Lasipalatsin aukiolle.


Rakastan Helsinkiä syystä että siellä on jokaisena päivänä jotakin mielenkiintoista minne mennä ja mitä tehdä, ikinä ei ole tylsää. Täällä Lahdessa on kaksi tapahtumaa jotka saavat lahtelaiset liikkeelle: Summer Up ja Dublinin jokatorstaiset kakkosen hanat. Lopun aikaa sisäänpäinlämpeävät lahtelaiset ovat kaivautuneena koloihinsa, kukaan ei liiku kuin välttämättömän eli kauppareissun ja senkin kulmiensa alta mulkoillen. Ihastuttava paikka asua. Toivottavasti ei tarvitse enää kovin pitkään, vaan saisin maanantaina sen opiskelupaikan Helsingistä.

On Tuesday I had a little trip to Helsinki. Militaristic performance, art exhibition and the most delicious salad lunch in Steam Coffee. I just have to say Helsinki is the only city in Finland were you can actually do something.

Saturday, August 23, 2014

Jean Paul Gaultier for Lindex




Jean Paul Gaultier for Lindex -malliston kuvat on julkistettu ja aikamoisia sydämentykyksiä malliston vaatekappaleet aiheuttivat minulle. Klassista Gaultierkamaa merimiesraitoineen, tatuointiprintteineen ja Madonna-alusvaatteineen! Huokailin kuville tyylillä "toi mulle, toi, toi, toi ja toi kans!" Erityisesti ihastuin vartaloa nuolevaan mekkoon, joka on mallistossa tarjolla kahdessa kuosissa; mustassa nahkaimitaatiossa ja tatuointiprintissä.

   Hienoisen (okei, jättimäisen) pettymyksen aiheutti kankaiden materiaalit: Polyester, polyamidi, akryyli ja muut tekokuitukumppanit olivat runsaasti edustettuna mallistossa. Hei ihan tosissaan, kuka enää tänä päivänä haluaa käyttää akryylineuletta saati maksaa siitä enemmän kuin villaisesta vain siksi, että tuotelapussa lukee jonkun suunnittelijan nimi? Akryyli on hiostavaa, sähköistyvää, kutittavaa, kylmää ja kestämätöntä ja sama pätee suurilta osin myös polyesteriin ja polyamidiin, jotka kelpaavat vain sukkahousuihin ja alusvaatteisiin sekä jossain määrin puuvillan parina juhlavaatteisiin, muuten ei kiitos.
   Sääli, sillä odotin paljon tämän yhteistyömalliston visuualisen suunnittelutyön lisäksi materiaalipuolelta; Lindexin edellisessä yhteistyömallistossa (Matthew Williamsonin kanssa) oli käytetty kestävämpiä materiaaleja ainakin jonkun verran; ostin kyseisestä mallistosta sinimustan printtimekon ja se on puuvillaa 97-prosenttisesti. Joten kyllä siellä Lindexillä osattaisiin, siksi olisikin mielenkiintoista kuulla, miksi tähän Jean Paul Gaultierin kanssa tehtyyn mallistoon on valittu näinkin runsaasti huonoja materiaaleja. Vai eivätkö kuluttajat todellakaan välitä ja kiinnitä huomiota käyttämiensä vaatteiden käyttömukavuuteen ja kestoon, jolloin vaatekaupoissa voidaan myydä ihan mitä tahansa millä hinnalla vain?
   Itselläni on jo automatio kääntää kaupassa (ja kirpputoreilla) vaatteen nurja puoli esiin ja etsiä materiaalilappua saumasta silloin, kun tuntuma käsissä ei täysin paljasta materiaalia. Jäävät akryylit ja kumppanit kauppaan minun osaltani.

Jean Paul Gaultier for Lindex kaupoissa 8.lokakuuta.

Jean Paul Gaultier for Lindex collaboration pictures have been released. I'm slightly disappointed not because of the garments itself but because of their materials: There's lot of synthetic fibres for example the knits are mostly made of acrylic! And acrylic is the worst of them, it's cold, sweaty, itchy and unsustainable. Who want's to wear a textile like that?

Other than the material issue, I love love love the design and style of this collection! Typical Jean Paul Gaultier sailor and tattoo styles guaranteed!

The collection is on selected stores at 8th of October.

Wednesday, July 16, 2014

All the fine games we played have left me bored

7.7.2014 juhlittiin kummitätini häitä. Koska olen juhlavaatehullu hankin mekon sinne jo huhtikuussa, eihän se käynyt päinsä, että olisin käyttänyt jotakin  jo nähtyä mekkoa! Ja okei, olen hulluna myös mintunvihreään, joten..

Juhlapaikalla oli kauniita Laitalan talonpoikaisrokokoo-huonekaluja, joita tulee aina himoittua omaan sisustukseen. Toivottavasti jonain päivänä!



My godmother got married a week ago and of course I had to get a new dress for that occasion.
I loved the wedding venue so much, there were gorgeous old stables and all the pretty furnishings!

Thursday, July 3, 2014

Ain't no change in the weather ain't no change in me

No ei tullut Tallinnanreissulta otettua hirveästi kuvia, mutta korvauksena viikon takainen asu ja Tallinnan ostos: valkoinen strukturoitu hame on siis Reservedistä jonka liike sijaitsee Viru keskuksessa. Ostin tuolta myös ihanan mintunsävyisen mekon, mutta se näkynee joskus muulloin. 
bell skirt: Reservedcardigan: Vintage Stories
shoes: Bianco
slik scarf: thrifted





Kuvien hiukset alkavat jo olemaan vähän vanhaa informaatiota, istun nimittäin tätä kirjoittamassa peroksidit ja hopeat päässä ja värjään takaisin sellaiseksi hopeiseksi lumikkiblondiksi, se vain on se väri mikä sopii parhaiten minulle ja missä viihdyn, mihin aina haikailen takaisin. Vaikka tästä mansikkablondistakin olen yllättäen saanut paljon kehuja tuntemattomilta ihmisiltä. Heh, jostain syystä olen aina saanut eniten kehuja erikoisimmista hiusväreistäni, aikanaan kun oli jalokivivioletti tukka niin harva se päivä sai kuulla hiuksistaan positiivista kommenttia, ja myös silloin kun on ollut ihan superhopeiset hiukset. Perus luonnonvaaleat, luonnonpunaiset ynnä muut tavallisemmat ovat aina jääneet valjuiksi sekä omassa että näköjään muiden mielessä. Toisaalta nyt kun ajattelee, niin itsekin tulee kiinnitettyä katseensa aina johonkin leiskuvanpunahiuksiseen kaunottareen joten ehkä ne tavanomaisesta poikkeavat vain vetävät huomion puoleensa luonnostaan. 

Olisi hauska kuulla mikäli siellä ruudun toisella puolella on shokkitukkaisia naisia, että millaisia kommentteja olette saaneet hiuksistanne?
Right at this very moment I'm dyeing my hair back to the snow white. It's something I've craved since I dyed my hair to equally long lusted strawberry blonde, its funny how I'm never satisfied, I guess I'll always want something else than I have or to go back to something I've had once.



Wednesday, June 11, 2014

You don't know what you've got til it's gone

Olen ihan hukassa tuon uuden Olympus PENini kanssa, tuntuu että kaikki mitä opetteli edellisellä Olympuksella on tämän kanssa aivan turhaa työtä ja nyt on aloitettava alusta. Eipä sen edellisen kanssa mennytkään kuin kolme vuotta että oppi sitä käyttämään kunnolla... Tekniikan ihmelapsi. Ainakin kaukolaukaisin helpottaisi elämää tuon kameran kanssa, nyt nimittäin kun ottaa ajastuksella kuvia tarkennukset huitelee ihan jossain muualla kuin missä olisi suotavaa. Tai hovikuvaaja olisi myös mukava kun vertaa omia räpellyksiä ja esimerkiksi viime postauksen Annin ottamia kuvia keskenään. Myydäänköhän hovikuvaajia lisävarusteena ;)

Huomenna on verrattain jännät paikat, kun lähdetään Saaran kanssa Tallinnan reissulle, tai oikeastaan vasta perjantai-aamuna, mutta huomenna heitetään samalla reissulla isäni ja hänen vaimonsa Helsinki-Vantaalle. Minullahan on ollut ajokortti vasta pari kuukautta, sillä en aikanaan voinut sitä heti ajaa täytettyäni 18, mutta onneksi nyt on sekin alta pois ja pääsee kruisailemaan ;) Hieman jännittää ajaa ensimmäistä kertaa kehä kolmosen sisäpuolella, mutta Tampereen keskustakin on onnistunut eikä minulla muutenkaan ole tapana ollut panikoida auton ratissa.

Toivottavasti kuitenkin saadaan edes hieman onnistuneempia kuvia Tallinnasta, joten palaillaan varmaan alkuviikosta kuvien kera!


dress: H&M



I'm a bit frustrated because of my new Olympus PEN, I yet don't know how to use it and how to get the most out of it! And because I'm a bit impatient, I would love to if things would go on their own, without me having to study them :D

Friday, May 30, 2014

The garden of earthly delights

Nyt otetaan kiinni monen viikon bloggaustauko.


Asun 1930-luvulla rakennetussa puisessa pienkerrostalossa, joka jo itsessään on ihana (se on vaaleanpunainen!), mutta täällä on myös takapiha joka on ihan mieletön: omenapuulehto keskellä kaupunkia! Maanantaina kysyin Annilta ehtisikö hän kuvailemaan Nikonillaan joku päivä, koska nuo omenapuut ovat nyt täydessä kukassaan ja aika hieno tausta asukuville. Päädyttiinkin heti samana iltana kuvaamaan tuohon ja kauniita kuvia saatiin aikaiseksi, vaikkei niitä omenankukkia nyt sitten niin hirveesti hyödynnettykään..






top / Gina Tricot
pleated midi skirt / thrifted
belt / thrifted
heels / Nelly
jewellery / Kalevala, H&M, vintage

Kaikki kuvat Anni Ihalainen

I noticed the apple trees being in full bloom on my backyard and desperately wanted pictures in front of them, imagining how beautiful background they would make! Gladly my friend Anni, who lives nearby, agreed to come and take some pictures of me with her camera. I believe they turned out pretty fine, don't you think? Even if we did not quite take full advantage out of the apple trees!

All the pictures are taken by Anni Ihalainen

Thursday, May 29, 2014

Curls flying every which way

Laittelin eilen kahdet hiukset valmistujaisiin. Aamuseiskalta. Ei ihan osunut tavanomaiseen päivärytmiini. Stressasin hulluna jo etukäteen, että mitäs jos eivät pidäkään väkertämistäni kampauksista tai jos en yhtäkkiä osaakaan tehdä mitään, mutta turhaan! Molemmat tuntuivat tykkäävän kovasti kampauksistaan ja lähtivät tyytyväisinä.


I made two graduation hairdos yesterday for my friend and her friend. The red one is messy sidebun with french braid and the blonde one wanted only curls for her hair so that's what I did. I stressed so much beforehand, but gladly both loved their hairdos and were satisfied!